Historiaa: Suomen markka

Markka 1860

Suomen markka oli Suomessa vuosina 1860–2002 käytössä ollut rahayksikkö. Suomen markka lyhennettiin käytössä mk ja kansainvälisesti käytettiin valuuttatunnusta FIM. Markka jakautui sataan penniin. Sana markka on vanha jalometallien painomitta, josta se omaksuttiin rahayksikön nimeksi.

Historia

Syntyvaiheet

Venäjän suurruhtinaskuntana Suomi käytti vuoden 1840 raharealisaatioon asti rinnakkain entisen emämaan Ruotsin riikintaalareita eli riksejä ja Venäjän ruplaa rahayksikkönään. Tämän jälkeen oli käytössä parikymmentä vuotta ainoastaan Venäjän rupla. Venäjän jatkuva talouskriisi, erityisesti Krimin sodan jälkeen, kuitenkin teki ruplan epävakaaksi ja Venäjä joutui eroamaan hopeakannasta useampaan otteeseen. Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.

Markka otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi valittiinkin kilpailulla. Muita ehdotuksia olivat muun muassa sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 unssia (noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan 1865 — ilman Venäjän ruplaa. Markkoja lyötiin ”94,48 kappaletta naulasta selwää hopeata”, eli naulan painosta hopeaa saatiin Hopeamarkka 94,48 markan kolikkoa. Yhden ja kahden markan ”täysiarvoiset markat” lyötiin seoksesta, jossa oli 868 promillea hopeaa[1] [2]. Pennimääräisten kolikoitten seoksessa hopeaa oli 750 promillea. Vuonna 1878 markka sidottiin kultakantaan. 20 markan kultakolikossa (6,45 g) oli 5,8 g kultaa ja 0,645 g kuparia (900 promillea kultaa)[3]. Markka oli samanarvoinen Ranskan frangin kanssa.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomessa laillisena maksuvälineenä olivat kultakolikot, joita kuitenkin käytännössä käytettiin melko vähän. Sen sijaan Suomen Pankin setelit eivät olleet laillisia maksuvälineitä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että velkojan oli pakko hyväksyä maksusuoritukseksi suomalaisia kultakolikoita, mutta hänellä ei ollut velvollisuutta hyväksyä seteleitä, vaikka nämä olivat kultarahalla lunastettavia.

Uusi markka

Markka korvattiin vuonna 1963 uudella markalla, joka oli arvoltaan 100 vanhaa markkaa. Rahayksikön virallinen nimi säilyi entisenä, mutta siirtymävaiheessa ja aika pitkään sen jälkeenkin uudesta markasta käytettiin selventävää nimitystä nykymarkka ja lyhennettä nmk. Entisen markan selventävä nimitys oli vanha markka ja lyhenne vmk.

Suomen markka 1963Vuoden 1963 alusta käyttöön otetut uudet kolikot ja setelit olivat muuten samanlaisia kuin entisetkin, paitsi että niihin oli arvo merkitty uusina yksikköinä: esimerkiksi uusi 50 pennin kolikko oli muuten samanlainen kuin entinen 50-markkanen paitsi että siinä luki ”50 penniä”. Vanhatkin rahat pysyivät edelleen laillisina maksuvälineinä, mutta ne saatiin nopeasti kerätyksi pois käytöstä.

Uudet hopeamarkat laskettiin liikkeelle lokakuussa 1964. Ne oli valmistettu billonista, joka sisälsi 35 % hopeaa, 57 % kuparia ja 8 % sinkkiä. Hopeamarkka painoi 6,4 g[6]. Billon korvattiin vuonna 1969 kuparinikkelillä (750‰ kuparia, 250‰ nikkeliä). Suuresta kuparipitoisuudestaan huolimatta tämä metalliseos on harmaanvalkoista.

Inflaatiokierre kuitenkin jatkui. Vuonna 1967 devalvaatiossa markan kansainvälistä arvoa alennettiin noin kolmasosa entisestään. Bretton Woodsin kultakanta lakkasi 1971 ja markka sidottiin epävirallisesti valuuttakoriin 1973, mutta devalvoitiin silti kolme kertaa vuosien 1977 ja 1978 välillä, ja vielä kerran 1982. Moni on syyttänyt devalvaatioista paperiteollisuutta, joka sai niiden avulla vientitulojaan nostettua.

Vuonna 1990 otettiin käyttöön uudenlaiset, entisiä pienempikokoiset kolikot. Viiden pennin kolikot jäivät pois käytöstä ja käteismaksut pyöristettiin 10:llä jaollisiin pennimääriin; viimeiset yhden pennin kolikot lyötiin vuonna 1979. Uudet 10 ja 50 pennin kolikot olivat kuparinikkeliä, 1 ja 5 markan kolikot alumiinipronssia, 10 markan kolikossa oli reuna kuparinikkeliä ja keskiosa alumiinipronssia.

Loppuvaiheet

Vuonna 1991 markka sidottiin Euroopan valuuttayksikkö ECUun, mutta joutui parin kuukauden sisään eroamaan jälleen yhdellä 12 % devalvaatiolla. Markka kellutettiin taas 1992 ja se liittyi Euroopan valuuttajärjestelmään 1996.

1. tammikuuta 1999 Suomen markka liittyi Euroopan unionin yhteisvaluutta euroon ja lakkasi siten käytännössä olemasta. Yksi euro vastasi 5,94573 markkaa. Markkamääräisistä seteleistä ja kolikoista luovuttiin kuitenkin virallisesti vasta 28. helmikuuta 2002, kun vuoden 2002 alusta alkanut kahden kuukauden mittainen markkojen ja eurojen yhteiskäytön aika päättyi ja eurosta tuli ainoa virallinen raha. Suomen Pankki Helsingissä vaihtaa markkoja euroiksi vielä 29. helmikuuta 2012 saakka.

(Lue lisää Wikipediasta)